Kiteen Pallo 90 > Joukkue
Yhteystiedot
Briefly in English


 

Kiteen Pallon toimisto
Leipurintie 4, 82500 Kitee
Puh. 044 322 5230
Fax. (013) 225 227
kiteenpallo@kipa90.com








 

Tilinpäätös kaudesta 2006

Yhteistyössä                  
Itä-SavoTilinpäätös 2006                                                                    

Lähtökohdat tälle pesiskaudelle eivät olisi voineet olla paremmat, kuin mitä ne viime syksynä  Kiteen Pallolla olivat.
Mestarijoukkue, kolme loistavaa uutta pelimiestä ja mikä tärkeintä,
leikkausjonossa ei ollut ainuttakaan ukkoa.

No, kesästähän ei tullut ”ihan” syksyisen käsikirjoituksemme mukainen, kun pääosan esittäjiäkin jouduimme vaihtamaan vähän väliä. Miestä lakosi kentällä pahimmillaan kuin jatkosodassa, mutta taistelut jatkuivat.

Onhan loukkaantumisia aina ollut, mutta nyt huumoritajuamme mitattiin aivan uudella asteikolla. Neljänteen sijaamme mahtui paljon alisuorittamista, haparointia, turhautumista ja väkisin yrittämistä. Oikeastaan on vaikea löytää pelistämme mitään positiivista, mikä voi kuulostaa aika raadolliselta. Tarkemmin mietittyäni ja syitä taaplaukseen etsiessäni törmäsin aina samaan asiaan:  loukkaantumiset.

Huippujoukkueen materiaalin pitää kestää kolhuja ja laajuutta on löydyttävä vaihtopenkin takaakin, mutta totuus on, ettei mikään tiimi kestä lähes puolen joukkueen jatkuvaa loukkaantumiskierrettä. Kun pelaajia joudutaan vaihtamaan roolista toiseen ja pelipaikalta toiselle, koko pelisysteemi horjuu ja aiheuttaa epävarmuutta. Sisäpelissämme pitkät sairaslomat ja vammojen laadut näkyivät eniten. Kolmen etenijämme erilaiset vammat johtivat pakollisiin muutoksiin lyöntijärjestyksessä, lyöntivalikoimissa ja taktiikassa. Ulkopelissä läpilyönnit tuottivat harmia koko kauden ja pelimme selkärankakin petti.

Moni katsoja on ihmetellyt, että miksi moni pelaajaamme pelasi alle oman tasonsa ja miten väkinäistä pelimme oli. Kun pelaaja ei ole fyysisesti täydessä iskussa, kärsii myös henkinen puoli, joka määrittää lopullisen suorituksen. Ulkoisesti pelaajalla voi olla kaikki kunnossa, mutta ulkopuoliset eivät tiedä vammoista ja vaivoista, joiden kanssa peluri taistelee päivästä toiseen. Kuitenkin odotukset peilataan entisiin huippusuorituksiin ja siinä piileekin epäkohta, jota harvoin otetaan huomioon katsojien toimesta. Vaikka loppujen lopuksi mekin saimme parhaat pelaajamme kentälle yhtä aikaa, niin näistä kahdestatoista herrasta kuusi oli keskenkuntoisia, eikä lähelläkään omaa parasta pelillistä/ fyysistä kuntoa.

Marginaalit huippujoukkueiden välillä ovat tunnetusti äärimmäisen pieniä ja ne kuuluisat pienet asiat ratkaisevat, joten jo yhden avainpelaajan puuttuminen tai vajaa kuntoisuus voi olla liikaa, saati sitten useamman. Tämä tuli hyvin esiin välierissä Sotkamoa vastaan, jossa vastustaja piti meitä lähes pilkkanaan. Kun loukkaantumisiin yhdistää usean pelaajan alisuorittamisen ja haparoivan ulkopelin, niin lopputuloksenhan olisi pitänyt olla kaaos. Nelossijaa ei voi pitää sellaisena, mutta jos tavoite on voittaa kultaa, niin kaikkihan ymmärtää, että tulos tuntuu pienimuotoiselta kuolemalta. Melkoista sekamelskaa kesä on pitänyt sisällään ja pettymys on lievä ilmaus kuvaamaan tämän hetkistä olotilaa. Urheilu antaa paljon ja vastoinkäymiset opettaa, mutta mielessä on väkisinkin käynyt ajatus, että mikä olisi ollut tulos, jos olisimme saaneet pelata terveenä ja parhaalla porukalla. Mutta totuushan on, että häviäjät selittelevät.

Oma kauteni on kuin pienoiskopio koko joukkueen taipaleesta. Takana oli hyvä vuosi, kovat odotukset tulevaan ja lopputuloksena pettymys. Harjoituskauteni päättyi loukkaantumiseen kevään testeissä ja sitä seurannut kolmen kuukauden huili teki tehtävänsä, josta en toipunut. Kymmenes kauteni Superpesiksessä muodostui urani suurimmaksi pettymykseksi. Vastuuta oli tarjolla, mutta minusta ei ollut sen kantajaksi, ei fyysisesti eikä henkisesti. Ei tullut onnistumisia sisäpelissä ja mikä itseluottamukseni kannalta vieläkin pahempi, niin ei myöskään ulkopelissä. Halu oli kova, mutta teot jäivät puolitiehen. Välillä tuli sukellettua aika syvällä, mutta tällä hetkellä sieraimet ovat just ja just veden pinnan yläpuolella. Jos media ja yleisö eivät aseta rimaa tarpeeksi korkealle, niin urheilija tekee sen kyllä itse. Ensi kaudelle ei tarvitse sytykkeitä etsiä – ainakaan henkilökohtaisesti.

Kiitokset vielä Kuopiossa mukana olleelle fanijoukolle! Menestys ei taaskaan jäänyt teistä kiinni!


Takaisin